Elämää syövän varjossa
Odottaessani kolmatta lastamme 2014 kohdunkaulassani näkyi joku möhkylä, pieni ja harmittoman näköinen. Papa-kokeessa jotain pientä. Sovittiin että uusi papa otetaan kun vauva syntyy.
Niin tehtiin. Siitä käynnistyi sarja tutkimuksia ja toimenpiteitä joiden kautta päädyttiin diagnoosiin: syöpä.
Siitä puhelusta on nyt reilut kolme viikkoa ja vaikka ensin maailma suorastaan paloi tuhkaksi altani huomasin että en sitten kuitenkaan kuollut heti. Heräsin seuraavana aamuna, keitin puurot, kahvit ja laitoin isommat lapset kouluun. Hengitin, elin ja arki meni eteenpäin niinkuin siihenkin asti.
Välillä itkin ja romahtelin. Tuskaisinta oli odottaa PET-kuvausta jolla kartotettaisiin levinneisyyttä. Kuvauspäiväkin tuli ja meni. Seuraava päivä meinasi ajaa hulluuteen odotellessa lääkärin soittoa. Onneksi sain hyviä uutisia. Näytti sille että syöpäni olisi paikallista laatua.
Leikkaus olisi tärkein hoitomuotoni tässä vaiheessa. Sain ajan kiireelliseen kohdun, kohdun vieruskudosten ja imusolmukkeiden poistoon. Aika oli jo 16.9.
Kotona valmistelin joukkojani. Mitä vauvalle syötetään, mitä lasten kanssa pitää tehdä, miten homma sujuu..mies jäisi yksin moneksi päiväksi pyörittämään perheemme arkea. Perhettämme, jonka yksi jäsen on vielä vahvasti rintaruokinnalla ja moniallerginen.
Näin tämä kaikki alkoi.
Blogin tarkoituksena on tuulettaa omaa syöpävitutustani sekä tarjota jotain vertaistukea saman sairauden kanssa kamppaileville. Elämää syövän varjossa, paino sanalla elämää 💖
