Hyvä lääkäri
Kaikki kai meistä toivoo sairaalan odotushuoneessa istuessaan kohtaavansa sellaisen. Hyvän lääkärin.
Mikä sitten tekee lääkäristä hyvän? Mikä taas ei niin hyvän, tai jopa huonon, ainakin sellaisen joka antaa potilaalleen huonon kokemuksen vaikkei taidoissa välttämättä mitään vikaa olisikaan.
Jokaisella lääkärillä on olemassa täysi potentiaali olla se hyvä lääkäri, he kuitenkin tenttivät lääkiksessä hyvin pitkälti samanlaiset opintokokonaisuudet eikä sieltä luirahdeta läpi ihan tosta vaan ”piece of cake”-meiningillä.
Väitän siis että hyvän lääkärin ominaisuudet ovat muutakin kuin sitä koulutuksessa hankittua tieto-taitoa.
Hyvä lääkäri syntyy potilaskontaktissa sillä hetkellä kun katsotaan silmiin ja tervehditään. Kysytään potilaan vointia, kohdataan ihminen ja ollaan kiinnostuneita auttamaan ilman pätemisen tarvetta ja oman egon kohotusta. Kun hyvä tieto-taito yhdistyy kokemukseen, huumorintajuun, tilannetajuun ja sympatiaan, silloin voidaan jo puhua hyvästä lääkäristä. Kokemuksestakin voidaan tinkiä jos ego antaa periksi kysyä ongelmatilanteessa varmistusta vanhemmalta kollegalta ja mukana menossa on aimo annos tarkkuutta. Ei siis mikään vähäinen vaatimuslista. Siksi arvostankin hyvää lääkäriä todella paljon.
Huono lääkäri tai potilaan kokemus huonosta lääkärikontaktista lie kaikkea edellä mainitun vastakkaista. Röyhkeyttä, egoa, kuuntelemattomuutta, vähättelyä.. En edes halua uppoutua asiaan enemmän.
Tämän kirjoituksen inspiraationa on toiminut eräs hyvä lääkäri. Gynekologi-onkologi joka on ollut vaikuttamassa oleellisesti siihen että sairauteni löydettiin ajoissa ja olen saanut mahdollusuuden tervehtyä. Hänellä on kokemusta, huikealla tasolla oleva tieto-taito ja hyvä suhtautuminen potilaaseen. Hänen vastaanotollaan oloni on turvallinen, epäselvyyksiä ei jää koska hän selittää kaiken selvällä suomen kielellä. Hän kuuntelee ja kysyy vointiani. Hän on huumorintajuinen ja katsoo aina potilastaan silmiin.
Olen siis kiitollinen. Huikean kiitollinen.
Hyvä lääkäri on kullan arvoinen.
